perjantai 29. maaliskuuta 2013

Jalat prakaa, mutta sisäinen nörtti kiittää.

Perjantaina olimme suunnitelleet lähtevämme kiertämään Osakan etelähuudeja, erityisesti Nipponbashi Denden townia, eli Osakan otakuparatiisia, sekä Tennoji-puistoa. Tennoji-puistossa voi ihmetellä eläintarhaa, taidemuseota, kasvitieteellistä puutarhaa, sekä Isshinji-temppeliä. Pienen kävelymatkan päässä puistosta olisi avautunut Shitennoo-temppelin tilukset, mutta erehdyimme hieman välimatkoista ja missasimme viimeisen kohteen. Eipä sillä; myös taidemuseo oli väliaikaisesti kiinni uuden näyttelyn rakennuksen vuoksi, joten näille kulmille täytynee palailla joka tapauksessa myöhemmin keväällä.

Uskaltauduimme Osakan metrolabyrinttiin viimeksi pakon edessä tiistaina, jolloin kantelimme painavia matkatavaroita lentokentältä hotellille tuskan hiki otsalla helmeillen. Tällä kertaa kantamuksia ei ollut, ja mokailuun ja noloiluun oli jo tässä vaiheessa jo niin totuttu, ettei ajatus metrotunneliin sukeltamisesta tuntunut pelottavalta. Pääsimmekin näppärästi perille, mutta noustuamme Ebisuchon asemalta maan pinnalle saimme taas ihmetellä, että mihinkäs helvettiin sitä on itsensä työntänyt.

Kaaoksen nimi oli Nipponbashi Denden town: Osakan otaku-nörttien dreamland, jossa liikkeitä on neljänlaisia: Sarjakuvaliikkeitä, elektroniikkakauppoja, arcadehalleja ja figushoppeja – ja voi herranjumala sitä figujen ja fanikrääsän määrää! 





Joka paikka tursusi eeppistä krääsää, ja piti jatkuvasti olla hokemassa itselleen ”eka viikko, eka viikko, rauhoitu, rauhoitu”, jotta ei olisi rääkäissyt keskellä suurinta figuliikettä: ”Kaikki mulle heti nyt!” Saattoi siinä tirauttaa yhden liikuttuneen kyyneleenkiin, kun vitriinistä takaisin katsoi satakunta 8-bittisen pelikasettia. Vaikka yritin parhaani mukaan hillitä itseäni, jotain tarttui kyllä mukaankin.




Syötyämme ihanat sashimi-annokset Denden townissa suuntasimme kohti Tennoji-puistoa. Eläintarha ei kumpaakaan oikein napannut: liian isot eläimet liian ahtaissa tiloissa tuottivat jo ajatuksen tasolla ahdistusta, joten kurvasimme eläintarhan ylittävää siltaa pitkin suoraan Isshinji temppelille. Temppelin sisääntulo kivihautoineen oli vähintäänkin vaikuttava, ja temppelin pihalla tuoksui terva ja suitsukkeet. Temppeli näkyi olevan kovassa käytössä: aukiolla ihmiset sytyttelivät suitsukkeita ja kynttilöitä, kirjoittivat rukouksia ja näyttivät olevan jossain kaukana maallisen hälinän yläpuolella. 





Uskaltauduimme kurkistamaan myös temppelin ovelle, josta kullattu buddha ja tuhannet kultaiset koristukset kimaltelivat utuisessa valossa. Buddhalaisen munkin hyväntahtoisesta hymystä huolimatta päätimme kuitenkin olemaan astumatta sisemmälle, sillä jo ovensuussa lattialle oli povistunut useita rukoilevia ihmisiä, emmekä tahtoneet häiritä harrasta hetkeä. Kiersimme vielä hetken temppelin kaunista pihaa ja kuvasimme innoissamme suloista karppilampea, ennen kuin jatkoimme kävelyä kohti kasvitieteellistä puutarhaa.






Japanilainen kasvitieteellinen puutarha. Voisi lähettää kuvan Kaisaniemeen ja kirjoittaa sen taakse: ”hävetkää”. Kauneudestaan huolimatta puutarha sai myös olon hieman harmistuneeksi: jokainen puu oli niin muotoon leikattu ja väkisin taivutettu, että kävi melkein sääliksi puuparkoja. Esteettinen vaikutelma tuntui hyvin laskelmoidulta: ei ollut merkitystä, mistä suunnasta puutarhan lampea ja sen saarta katsoi, aina maisema näytti siltä, kuin joku olisi sen tarkoin miettinyt. Puutarhassa tuli kyllä vietettyä aikaa, eikä pois tohtinut lähteä millään. Kontrasti vilkkaaseen ja suureen kaupunkiin oli huikea, ja moni paikallinenkin näkyi pitävän paikkaa rauhoittumisen ja hengähtämisen tyyssijana.









Päivän jälkeen olo on ollut kuin katujyrän alle jääneellä. Kolme päivää kävelyä alkaa jo tuntua, ja huomenna olisi luvassa Universal Studios ja Osaka Aquarium. Ja tietenkin Karkin synttärit! Therefore: parteeeh and stuff.

- Outi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti