Linnuntietä Kiotoon ei ole Osakasta matka eikä mikään; junallakin matka kestää noin 45 minuuttia, eikä maksa juuri mitään. Kuulostaa taas ah, niin mukavalta pikkutripiltä, mutta 30 kilon matkatavaroiden kanssa täytyi ensin puristautua Yodoyabashin metrotunneliin, hurauttaa pari pysäkinväliä Umedaan ja pyöriä Umedassa laukkujen kanssa ympyrää, kunnes oikea juna-asema valtavasta asemakeskuksesta löytyi. Tämän jälkeen asemoimme itsemme ahtaasti ruuhkajunaan, jossa hikoilimme 45 minuuttia. Kiotossa hyppäsimme junasta, etsimme metroaseman, josta ajelimme maanalaisella kioton pohjoisimmalle pysäkille, jossa hyppäsimme taksiin, joka sai vietyä meidän viimein dormin ovelle. Helppo nakki.
Dormin ovella meitä odotti pariskunta, jonka ensimmäiset sanat meille olivat: "Hajimemashite, watashitachi wa otousan to okaasan desu" (="Hauska tutustua, me olemme isä ja äiti"). Voi luoja. Pariskunta on housekeeperimme, jotka asuvat dormin alakerrassa. Äidin ja isin oikeista nimistä ei ole hajuakaan.
Alhaalla meitä vastassa oli myös suomalainen vaihto-opiskelija, joka on ehtinyt opiskella Seikassa jo puolisen vuotta. Kiitos hänen, saimme hyvin seikkaperäiset ohjeet dormin säännöistä ja asumisesta yleensä. Päällimmäisenä mieleen on jäänyt: "älkää menkö keittiöön yöllä, se vilisee kymmensenttisiä torakoita". Selittää myös, miksi kaikki ikkunanpuitteet on teipattu, sanoin ovien aluset ja ilma-aukot. Onneksi asutaan Caron kanssa ylimmässä kerroksessa. Silti: hyi. Ei voi muuta sanoo ku hyi. Ellei sitten boostaa hyi'tä parilla voimasanalla. Hommattiin mun huoneeseen yhteinen vedenkeitin, ettei vahingossakaan tule tarve mennä alas yöllä.
Dormi on muutenkin todella ränsistynyt. Kyllähän täällä asuu, mutta ei kyllä enempää kuin tämän viisi kuukautta. Keittiö varsinkin ahdistaa. Ei tee mieli kokata siellä edes, kun ajattelee, että onkohan tälläkin tasolla, jolla nyt leikkaan vihanneksia, juossut jotain elukoita viime yönä. Mutta makunsa kullakin, pitäisi varmaan vaan ajatella halpaa proteiininlähdettä ja viritellä alakertaan jotain ansoja, että saisi vähän lisämaustetta udoneihin.
Dormin lisäksi saatiin suomalaiselta tytöltä opastettu kierros ympäri meidän pikku kyläalueen. Peruskaupat ja postitoimisto on nyt paikannettu, että ei tarvii sentään nälkään kuolla, ja voi niitä avunpyyntöjäkin lähetellä postitse täältä ötökkäinvaasion keskeltä.
Käytiin pyörähtämässä myös tulevan koulun pihalla. Oli harmaata ja sementtiä. Ja harmaata sementtiä. Rakennuksen julkisivu ei mitenkään kerro kyseessä olevan taideyliopisto. Joku Japanilainen näkemys tyylikkäästä ja modernista arkkitehtuurista ilmeisesti. Koko ajan itsellä olisi hinku mennä ostamaan maalia läheisestä rakennustarvikeliikkeestä ja mennä vähän sutimaan väriä seiniin. Opiskelijat ovat kyllä kovasti yrittäneet kompensoida harmautta erilaisilla julisteilla, mutta yritykseksi jää.
![]() |
| (c) Topboxdesign |
Eläintarhaksi koulurakennuksen sen sijaan saattaa sekoittaa: koulun etupihalla voi ihmetellä riikinkukkoja ja jättimäisiä karppeja altaassaan, takapihalle on elävää mallia varten hommattu mm. erilaisia kukkoja ja kanoja, kaneja, kurki sekä muita siivellisiä elikoita, sekä taaempana voi vielä käydä pällistelemässä peuroja aitauksessaan. Kissoja pyörii koulun tiluksilla jatkuvasti jaloissa, ja apinoistakin varoiteltiin. Jep, täällä on apinoita. Niitä on itseasiassa joka paikassa, sillä olemme täällä pohjoisessa kaupunginosassa aivan metsän reunassa. Kaikki apinoita koskevat ihkuttelut ovat kuitenkin tyssänneet nopeasti, sillä ne ovat kuulemma hemmetin pelottavia ja verenhimoisia otuksia. Olemme saaneet ohjeita koskien apinoita: "älä katso niitä silmiin" ja "älä missään nimessä koeta koskea niitä". Välillä puheesta on ollut vaikea erottaa, puhutaanko tässä nyt pienistä apinoista vai kreikkalaisen taruston meduusoista. Tähän mennessä olen kuitenkin kuullut jo kolme "koskin apinaa, luulin kuolevani" -tarinaa, joten taidan jättää vauva-apinoiden silittelyn jollekulle, joka arvostaa henkeään vähemmän kuin allekirjoittanut.
Kolmas päivä dormilla on mennyt ympäriinsä juoksennellessa muiden vaihto-opiskelijoiden ja yliopiston kansainvälisistä asioista huolehtivan Kenin kanssa. kävimme täyttelemässä kaupungilla japanilaisen health insurance-korttilomakkeen, ja shoppailimme yhdessä opiskelijaporukalla vielä muutamia tarvikkeita dormille.
Ensimmäinen ajatus huoneeseen tullessa oli: "tälle on pakko tehdä jotain". En voi elää viittä kuutautta tuijottelemaalla likaisen valkoisia seiniä ja aikansa eläneitä verhoja ilman mitään piristystä, joten olemme yrittäneet korjata tilannetta karkin kanssa parhaamme mukaan. Vaikka huone on vieläkin ankea, nyt sentään koneen ääressä kehtaa istua. Ja se on aikamoinen saavutus tälle läävälle.
Perjantaina onkin luvassa tapaaminen ohjaavan opettajan kanssa sekä Japanin kielen tasotesti. Tai oikeammin keskustelu, jossa kysytään, osaatko Japania. ja minä vastaan "en". Kieltähän ennen tänne lähtöä on tullut aktiivisesti opiskeltua TKK:lla vasta syksystä alkaen, ja huomasin Osakassa ollessamme, että ymmärrän kyllä melko hyvin, mistä puhutaan, mutta lauseiden muodostaminen on vielä todella nihkeää. Toisaalta kaipa se täällä nopeasti lähtee kehittymään, kun ilmeisesti kansainvälisten asioiden virkailija - tai mikä virallisesti onkaan titteliltään - on oikeastaan ainoa englantia puhuva opettaja/virkailija koko koulussa. Ohjaavat opettajammekaan eivät siis juuri englantia väännä. Tästä tulee todellakin mielenkiintoinen puolivuotinen.
Laitan kuvia dormin ja koulun ympäristöstä enemmänkin, kunhan ehdimme lähteä turisteilemaan kameran kanssa. Dormin vieressä on mm. luonnonvaraista bambumetsää, joten kuvauskohteita todellakin löytyy!
- Outi

Jos vaan syötätte torakat apinoille, niin voitte voittaa ne puolellenne? Tai sit ne alkaa valloittamaan teidän kämppää =D "Get out of here monkey!" http://www.youtube.com/watch?v=BDU8ew4ZeVQ
VastaaPoistaMä luulen et apinat kattois meitä silleen "are you freakin' serious?" ja heittäis meitä niillä torakoilla : D
VastaaPoistaNe varmaan liittoutuisi ja Apina-Torakka liittouma ajaisi teidät pois kämpästä ennen pitkään =D
Poista