torstai 20. kesäkuuta 2013

Japan'n'Bros - Tokio Part 1

Meni pari viikkoa Japanissa kuin hujauksessa, kun veljet päätti pärähtää tänne vähän lomailemaan. Ensimmäinen viikko vietettiin Caron, Ollin ja Antin kanssa Tokiossa pyöriessä pää kolmantena jalkana ympäriinsä, koska jokainen mahdollinen nähtävyydeltä kalskahtavakin täytyi käydä katsomassa.


 Day 1 (Ke 5.6.)

Ensimmäisenä päivänä meininki oli aika jäätävää kahdeksan tunnin yöbussin jälkeen. Tukka pystyssä suuntasimme kohti hostellia, jotta saisimme matkatavarat säilytykseen. sisäähän pääsisi kirjautumaan vasta klo 3 iltapäivällä ja tiuku näytti vasta aamu kahdeksaa. Tavaroiden kuskaamisen ja koomaisen aamiaisen jälkeen katsoimme "näitä juttuja pitää tehdä" -listaamme ja lähdimme selvittämään, kuinka Tokiona metrokaaos oikein toimii päästäksemme Roppongi Hillsiin. Pienen askartelun ja karttojen pyörittelyn jälkeen onnistuimme pääsemään kohteeseemme.

Roppongi Hillsissä Olli oppi lentämään.

Illan ohjelmaksi olimme päättäneet Ninja ravintolan, jonka paikantaminen tuotti pieniä hankaluuksia. Nettikertomuksista viisastuneina lähdimme ravintolalle hyvissä ajoin tekemään varausta, vain huomataksemme, että kyseinen putiikki aukeaisi vasta kolmen tunnin päästä, ja sitä ennen varauksia pystyisi tehdä vain puhelimitse. Poljimme hetken maata, ja tajusimme että ohitse kävelevä kokin näköinen miekkonen tuli ulos ninjaravintolasta, joten tyypilliseen, moukkamaiseen gaizin-tapaamme kysäisimme mieheltä, olisiko paikalla joku, joka pystyisi hoitamaan meille varauksen muutaman tunnin päähän. Mies näytti hemmetin hämmentyneeltä, eikä ilmeisesti ymmärtänyt sanaakaan englantia. Paikalle saapui kuitenkin juuri sopivasti itse paikan omistaja, joka lupasi hoitaa meille pöydän kello viideksi. Odotellessamme ravintolan aukamista kipaisimme katselemassa Shibyan ruuhkia ja shoppailemassa.

Olli yritti ninjailla itsensä sisään ninjaravintolaan.

Viideltä odotimme jo innokkaina omituisen näköisen ravintolan edessä. Astuimme hämärään odotuseteiseen ja siellä meitä vastassa oli ninja, joka johdatti meidät ahtaan ja pimeän käytävän läpi ninjojen salaiseen piilopaikkaan. Naurua oli vaikea pidätellä, kun 180 senttinen japanilainen mies huutaa pimeässä "Ninja magic!", painaa nappia seinässä ja osoittelee voitonriemuisesti, kun kohtaamamme virtauksen ylitse laskeutuu surullisen pieni nostosilta. Itse ravintola oli todella kaunis: "piilopaikka" oli kuin pieni japanilainen kaupunki luolassa. Proppaukseen pienine vesiputouksineen ja pikkutaloineen, jotka olivat siis seuruiden loosseja, oli varmasti uponnnut pieni omaisuus. Meitä jopa kehottiin opettelemaan talomme nimi ulkoa. Ilmeisesti vessan löytäminen, saati sieltä takaisin hoiperteleminen hämärässä saman näköisten talojen  välissä pujotellen ei ollut itsestään selvyys.

Ninjavessa.

Tunnelman juustoisuudesta huolimatta ruoka oli hyvää. Oma lempparini oli keitto, jonka tarjoilijaninjamme valmisti pöydässämme upottaen bambukattilaan tulikuuman kiven.

Ninjakeittoa!
Koska kaikki itseäänkunnioittavat ninjat syövät vain shuriken-keksejä.
Ninjamarsu.
Ninjanuudelit.


Jälkiruoan kuvaamisoperaatio.

Saimme pöytävieraaksemme illan aikana tientenkin vielä mestarininjan, joka yllättäen olikin pienikokoinen, hihittelevä nainen, joka esitteli meille silmänkääntötemppuja. Täytyy myöntää, että mimmi oli kyllä hyvä - yritimme Antin kanssa kumpikin katsoa silmä kovana, saisiko neidin käräytettyä, mutta ei.

Ruokailun jälkeen kipaisimme vielä Akihabarassa pelailemassa arcade pelejä, jonka jälkeen laahustimme Asakusaan majapaikkaamme.Väsyneinä huonosti nukutun bussiyön ja rankan päivän jälkeen simahdimme saman tien.



Day 2 (To 6.6.)

Olin käynyt Lawsonissa ostamassa porukalle liput Ghibli-museoon viikko takaperin, joten torstain ohjelmana oli aluksi suunnata Mitakaan. Matka kestikin odotettua kauemmin, ja saimme ottaa juoksuaskelia, jotta emme ihan missaisi kello kahden sovittua entrance-aikaa. Vieläkin hieman flunssainen Karkki arvosti tätä  hölkkälenkki tietenkin paljon.

Ghiblimuseossa kuvia ei juurikaan saanut ottaa, mutta täytyy kai tässä sanoa, että jos Tokioon päin olette menossa, niin Ghiblimuseo kannattaa käydä katselemassa. Jo itse museorakennuson todella kaunis, sillä se on vain museota varten rakennettu - ja tientenkin söpöön Ghibli-studion tyyliin. Pääsimme katsomaan vain museovieraille varten tehtyä lyhytelokuvaa museon omassa teatterissa, tutustuimme suurien näyttelylaitteiden avulla animaatiokikkoihin ja poseerasimme Laputasta tutun robotin kanssa.




Antti feat. Ghibli-olut.


Kissabussikin löytyi talosta, mutta ikäraja ei ihan antanut periksi. Hetken harkittuani ajattelin, että kyynärpäätaktiikka kolmevuotiaita vastaan päästäkseen istumaan suuren pehmolelun päälle ei ehkä olisi sen arvoista, joten palasimme Mitakasta takaisin keskustan suuntaan.

Illalla tutustuimme Shinjukuun ja nousimme 50-kerroksisen virastotalon observatorioon.


Innostunutta porukkaa.
Office building square

Kyllä, Tokiossa on apinoita.


Tietenkin älykkäimmät kuvauskohteet tälläkin keikalla löytyivät mistäs muualtakaan kuin vessasta. Kiitos, Japani. Elämäni tämän ohjeen jälkeen on nyt huomattavasti helpompaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti