27.03.2013
Niin sitä luulisi että ruoka, sen hankinta ja syöminen, on
niin vanha prosessi, ettei siinä pitäisi olla mitään eriskummallista tai
monimutkaista. Sitä luulisi väärin.
Heräsimme hieman pöhnäisinä ja jetlagin turmelemina
hotellimme aamupalalle ja jo hissiin astuessa tajusimme, että tämä saattaisi
loppua hieman nolosti. Vastassa oli viimeisen päälle laittautunut töihin
lähtevä nainen koroilla ja kynähameessa kasvoillaan nyrpeä ilme, ja kun
vahingossa tuli vilkaistua meidän puhuvan hissin omiin peileihin, oh god.
Ruokaa osattiin sentään ottaa lautaselle, hienot pihdit sitä
varten ja kaikkea… mutta sitten vastaan tuli päivän ensimmäinen kompastuskivi.
Kahviautomaatti täynnä kanjeja napeissa jotka eivät eronneet toisistaan sitten
millään. Näin jätimme juomatta aamupalan yhteydessä kahvimme, ja saimme
ihmetteleviä katseita peräämme kun juoksimme hakemaan kahvikupit hotellin
vastapäätä olevasta kioskista.
Päivä eteni käppäillessä tyynesti ympäri yllättävän
hiljaista Osakaa. Kun viimein tuli nälkä
halusimme kokeilla ihan rafla raflaa, joten kapusimme jonkun
stockman-kauppakeskus-vastikkeen korkeimpaan kerrokseen ja löysimme
vitriineittäin muoviruokaa. Viimein kun löysimme mieluisan paikan ja saimme
pöydän, niin eihän me mitään osattu kommunikoida sen tarjoilijan kanssa. Hän joutui taluttamaan meidät sinne
muoviruokavitriinin eteen josta sitten osoitettiin mitä pöperöä haluttaisiin. Hieman jos nolotti, mutta ruoka oli syntisen
hyvää.
Saapui ilta, ja vatsa kurnahti jälleen. Aikaisemman
kuumotuksen johdosta nälkä sai kasvaa jo aika korkealle, ennen kuin mihinkään
täkäläiseen raflantynkään uskalsi työntää länkkärinokkaansa. Päädyttiin sinne
iltakävelyn lomassa jonnekin ”hauskan näköiselle kujalle” jota reunustivat
ravintolat joka lähtöön. Valittiin se missä udon nuudelin kuvat oli suurimmat
ja asteltiin sisään! Voihan sembalot, itsepalvelupaikka. Jälleen saatiin
kädestä pitäen opastusta, ja paikan henksu kyllä hekotti korvasta korvaan.
Mutta ruokaa saatiin ja melkein osattiin syödä, kunhan urkittiin paikallisilta
miten tämä friteeratun kasan kasviksia kanssa tulisi tehdä. Itse olisin varmaan urakoinut ruuan alas ilman
vettä, mutta onneksi rohkea Outi osasi käydä kysymässä myyjältä ” anno,
sumimasen…mizu?” ja saimme ensiluokkaista vesikoneen käytön opastusta, suurella
hymyllä maustettuna.
| Muoviruoka ständi |
| Lé muoviruoka |
Ilta jatkui maukkaasti ja soijakastikkeet päätyivät
teekuppiin ennen kuin kupin oikea tarkoitus selvisi tarkkasilmäiselle
Outille. Vatsat pyöreinä kuin tynnyrit,
ja sen jälkeen kun päädyimme kyseisen lafkan udon kokin kännykän translaattorin
koekaniineiksi joka mm. väitti että hyvää päivää on englanniksi käännettynä off
the bike, valuimme takaisin kaduille. Paluumatkalla puiston pimeydessä saattoi
kuulla kaksi naisellista naurunröhötystä kun kelasimme näitä tilanteita mielessämme.
Noloa oli, mutta hyvää.
- - Caro
| OM NOM NOM |
Ei hitto noi ruoat näyttää NIIIIIN hyviltä!! :D En malta odottaa elokuuta! Etteköhän te sitten siinä vaiheessa jo osaa puhua sen verran hyvin, että voitte sitten nauraa meille, kun ei tajuta mistään mitään :D
VastaaPoistaToivoa sopii :DD Salee ollaan ihan yhtää pihalla silloinkin ja noloillaan yhessä oikein urakalla.
VastaaPoistaKelpo meininkiä :D
VastaaPoista