torstai 28. maaliskuuta 2013

Hyvää Päivää = ”Of the Bike”


27.03.2013 

Niin sitä luulisi että ruoka, sen hankinta ja syöminen, on niin vanha prosessi, ettei siinä pitäisi olla mitään eriskummallista tai monimutkaista. Sitä luulisi väärin.
Heräsimme hieman pöhnäisinä ja jetlagin turmelemina hotellimme aamupalalle ja jo hissiin astuessa tajusimme, että tämä saattaisi loppua hieman nolosti. Vastassa oli viimeisen päälle laittautunut töihin lähtevä nainen koroilla ja kynähameessa kasvoillaan nyrpeä ilme, ja kun vahingossa tuli vilkaistua meidän puhuvan hissin omiin peileihin, oh god.

Ruokaa osattiin sentään ottaa lautaselle, hienot pihdit sitä varten ja kaikkea… mutta sitten vastaan tuli päivän ensimmäinen kompastuskivi. Kahviautomaatti täynnä kanjeja napeissa jotka eivät eronneet toisistaan sitten millään. Näin jätimme juomatta aamupalan yhteydessä kahvimme, ja saimme ihmetteleviä katseita peräämme kun juoksimme hakemaan kahvikupit hotellin vastapäätä olevasta kioskista.

Päivä eteni käppäillessä tyynesti ympäri yllättävän hiljaista Osakaa.  Kun viimein tuli nälkä halusimme kokeilla ihan rafla raflaa, joten kapusimme jonkun stockman-kauppakeskus-vastikkeen korkeimpaan kerrokseen ja löysimme vitriineittäin muoviruokaa. Viimein kun löysimme mieluisan paikan ja saimme pöydän, niin eihän me mitään osattu kommunikoida sen tarjoilijan kanssa.  Hän joutui taluttamaan meidät sinne muoviruokavitriinin eteen josta sitten osoitettiin mitä pöperöä haluttaisiin.  Hieman jos nolotti, mutta ruoka oli syntisen hyvää.

Saapui ilta, ja vatsa kurnahti jälleen. Aikaisemman kuumotuksen johdosta nälkä sai kasvaa jo aika korkealle, ennen kuin mihinkään täkäläiseen raflantynkään uskalsi työntää länkkärinokkaansa. Päädyttiin sinne iltakävelyn lomassa jonnekin ”hauskan näköiselle kujalle” jota reunustivat ravintolat joka lähtöön. Valittiin se missä udon nuudelin kuvat oli suurimmat ja asteltiin sisään! Voihan sembalot, itsepalvelupaikka. Jälleen saatiin kädestä pitäen opastusta, ja paikan henksu kyllä hekotti korvasta korvaan. Mutta ruokaa saatiin ja melkein osattiin syödä, kunhan urkittiin paikallisilta miten tämä friteeratun kasan kasviksia kanssa tulisi tehdä.  Itse olisin varmaan urakoinut ruuan alas ilman vettä, mutta onneksi rohkea Outi osasi käydä kysymässä myyjältä ” anno, sumimasen…mizu?” ja saimme ensiluokkaista vesikoneen käytön opastusta, suurella hymyllä maustettuna.


Muoviruoka ständi

Lé muoviruoka
Ilta jatkui maukkaasti ja soijakastikkeet päätyivät teekuppiin ennen kuin kupin oikea tarkoitus selvisi tarkkasilmäiselle Outille.  Vatsat pyöreinä kuin tynnyrit, ja sen jälkeen kun päädyimme kyseisen lafkan udon kokin kännykän translaattorin koekaniineiksi joka mm. väitti että hyvää päivää on englanniksi käännettynä off the bike, valuimme takaisin kaduille. Paluumatkalla puiston pimeydessä saattoi kuulla kaksi naisellista naurunröhötystä kun kelasimme näitä tilanteita mielessämme.



Noloa oli, mutta hyvää.

-      -   Caro


OM NOM NOM

3 kommenttia:

  1. Ei hitto noi ruoat näyttää NIIIIIN hyviltä!! :D En malta odottaa elokuuta! Etteköhän te sitten siinä vaiheessa jo osaa puhua sen verran hyvin, että voitte sitten nauraa meille, kun ei tajuta mistään mitään :D

    VastaaPoista
  2. Toivoa sopii :DD Salee ollaan ihan yhtää pihalla silloinkin ja noloillaan yhessä oikein urakalla.

    VastaaPoista