Ykkösenä
must-see listala komeili Osakan linna, joten säätiedotuksestä
rohkaistuneina päätimme suunnata linnapuistoa kohti tänään
torstaina. Tiedotuksessa povattiin aurinkoa, toisin kävi. Olimme
kuitenkin päättäneet nähdä linnan kirsikankukkapuineen tänään,
ja kenties hyviä ilmoja odotellessa saisikin tuhlattua koko
lomaviikon. Aloitimme siis linnalle tarpomisen tyylikkäästi
tihkusateessa, ja tuli siinä useaan otteeseen kiiteltyä itseään,
että kylläpä kannatti pistää aamulla aikaa hiusten laittamiseen.
Tähän
väliin japanilaisen kulttuurin opettajallemme terveisiä sinne
Suomeen: japanilaiset – ainakaan osakalaiset – eivät vieroksu
kirjavia sateenvarjoja. Päinvastoin: herätti suorastaan hilpeyttä,
kun mustissa puvuissaan viilettävät bisnesmiehet avasivat
kirkkaanpinkit sateenvarjonsa ja vetivät naamalleen cool-facen.
Linnaretkelle
mukaan piti saada tietenkin bento-boxit japanilaiseen tapaan. Ehdimme
parin kilometrin matkalla ihmetellä jos minkälaista myyntikojua,
jossa bisnesmiehet puvuissansa ostelivat lounaitaan, mutta löysimme
lopulta epäilyttävältä pikkukujalta kahden naisen pitämän
bentokioskin, jossa asiakasvirtaa riitti ja boxit näyttivät
erityisen herkullisilta. Toisaalta bento-boxeissa luki teksti ”happy
day”, joten boxin sisältö ja maku oli toissijaista.
Katseltuamme
harmaata kaupunkia pari päivää, linnan piha oli uskomattoman
kaunis. Kirsikkapuut kukkivat jokapuolella ja puutarha oli
japanilaiseen tapaan ylihoidettu. Kävimme linnan sisällä
tutustumassa museoon, sekä ihmettelemässä kahdeksannessa
kerroksessa huimaa näköalaa linnapuistoon ja sen yli kaupunkiin.
Pyörimme
aikamme linnapihan puistossa ja ihkuttelimme kirsikankukkia, joita
oli vaikka muille jakaa. Kissatkin näyttivät viihtyvän
seesteisessä linnanpihassa, jos ne nyt kissoja olivat alkuunkaan.
Ihmettelimme nimittäin Caron kanssa, kuinka paikalliset ihmiset
voivat olla niin lyhyitä ja pikkuruisia, ja kissat niin massiivisia.
Ehkä paikalliset syöttävät kaiken ruokansa kissoille, joista
sitten kehittyy pikkuhiljaa jaguaareja? But seriously, they were
huge!
Lounastimme
luumupuiden alla rauhassa ihmisvilinältä. Eipähän tarvinnut
mokailla ruokien kanssa japanilaisten silmien alla. Tällä kertaa
ruokailu tosin sujui hyvin, vaikka säilötty luumu boxissa
herättikin ihmetystä ja äiti-mä-en-tykkää-ilmeitä.
Ruokailun
jälkeen tsömbailu ympäriinsä jatkui, ja kiipesimme puiston
perimmäiseen nurkkaan katselemaan maisemia vallihaudan yli. Hetken
räpläiltyäni kameraa, Caro kysyi epävarmasti: ”öö.. Outi? Onks
toi patsas, vai...?” ja osoitti parin metrin päässä seisovaa
suurta liikkumatonta lintuhahmoa. Samalla hetkellä patsas päättikin
lähteä lätkimään.
Poistuessamme
eläintarhasta a.k.a. Osakan linnalta kiertelimme vielä puistoa
vallihaudan ulkopuolella, jossa kehtasimme näpsiä asiaankuuluvia
pissistelykuvia.
Edes kulkukieltoaitoja ei voi ottaa
vakavasti, kun niihinkin on pitänyt saada mahtumaan hymyileviä
auringonkukkia! Ehkä siksi Japanissa on niin vähän rikollisuutta
ja vandalismia: ei kukaan voi haistattaa pitkiä hymyilevälle
auringonkukalle.
-
Outi


Damien huge? Mut oikeesti, kuin nössöä porukkaa :D En mäkään vois noitten aitojen yli pomppia kun tuo kuvakin naurattaa niin paljon!
VastaaPoistaToi katti oli Damieniäkin isompi! Alko pelottaa, et mitä jos toi päättää hypätä niskaan, kun ollaan syömässä : D Olis jääny vaan märkä läntti.
VastaaPoista:'D Teidän on PAKKO ottaa sellasesta business-miehestä ens kerralla kuva! En välitä vaikka teidän pitäis juosta se kiinni ja kaataa maahan, mutta mä HALUUUN kuvan bisnesmänistä ja pinkista sateenvarjosta/hellokitty-koristeisesta kännykästä. PAKKO MÄ HALUUUUN!
VastaaPoistaVoi höh, olis niin pitäny ottaa siel Osakassa. Kiotossa ei pukumiehiä enää niin kauheesti oo, hassujen sateenvarjojen kanssa ainakaan. Mut nähtiin tänään yks metrossa, semmonen keski-ikänen herrasmies, jolla oli One Piece -tarra kännykässä : D
VastaaPoistaSaat kyl tulla ite sit kuvailee tänne elokuussa xD