lauantai 30. maaliskuuta 2013

OMG Pwetty lights!

Hei, mennäänkö tonne Universal studiosille, kysyi Outi. Siis mikä ihmeen studio? No sellainen studio vaan, vois olla kiva, mennäänkö? Outi jatkoi casualisti. No mikä ettei...sieltä vois mennä viel akvaariolle jos jää aikaa.

Hah mitään aikaa jäänyt! Outi-pirulainen sai tämän apinan käärittyä jotenkin niin pumpuliin, etten tajunnut mistään mitään ja herätyskellot " Universal Studiolle" rupesivat huutamaan hoosiannaa vasta muutamia tunteja ennen lähtöä. Jotenkin matkakuumekiireessä ja stressissä olin kuvitellut että joo-o se varmaan on joku kiva museo jossa ehkä on jotain kivaa, puisto kenties? Vasta edeltävänä iltana valkeni että "puisto" ei ny reffaa puihin ja puskiin kuten etana aivoni olivat kuvitelleet- ehei. Kaiken kukkuraksi Outin täydellisen coolface viileä asenne johdatti tämän tytön täysin halpaan.

Meinasi kyynel pyörähtää (Pyörähti. Arvostelkaa vaan!) kun näköpiiriin avautui se suuri ja tuttu universalin pallo vesisumusuihkuilla ja äänitehosteilla! Artikulaationi oli laatua "Waaarghgh naaaargh WUNK!" ja käytökseni jotakuinkin vuoristogorillan ja innostuneen taaperon välimuodossa.





Mikään, ei vaan mikään tuntunut pahalta tänään. Niin hyvä päivä, ettei sanoilla voi kuvailla. Ihan mahtava synttärilahja tuolta viekkaalta blondilta, että onnistukin jäynäyttämään. Se on vaarallinen nainen se, hyvällä tavalla!





Oli terminaattorirobotteja ja 3d skynet hirvijöitä joille arska pisti pataan. Oli aivan sanattomaksi jättävä seikkailu hämähäkkimiehen kanssa  jossa pääsi pelkäämään kulmakarvojensa puolesta kun pyrot pääsivät vauhtiin! Meininki oli kostean hämyinen dinojen viidakossa, ja vanha klassinen tunnari Jurassic Parkista vaan pakotti juoksemaan ympyrää. Seuraavaksi suunta veikin kohti vuoristorataa- Hollywood Dream... 


Se tunne kun tajuaa istuvansa lähes vaakatasossa juuri ennen ensimmäistä mäenharjaa, ja sisäistää että ollaan korkeamalla kuin mikään toinen laite. Sitten koittaa se hetki, kun ensimmäisen rivin matkustaja huutaa kauhun ja onnen valassa, ja sitä ajatteelee "mä kuolen". Vapaapudotus, vatsa halaa selkärankaa ja kurkusta lähtee jokin epämääräinen hullun tiedemiehen huutonauru. Reissu oli niin villi, että taskuista kiellettiin kaikki paperia paksumpi ja kenkiin pistettiin kumilenksut etteivät ne sinkoutuisi pahaa aavistamattomien puistokävijöiden nassuihin. Pyhä jysäys, ruumis oli kuin vaahtokarkkia jälkikäteen. Parhautta.
Sitten vielä nähtiin planetaario/ mikäs ikinä avaruusraketti lintsin vesitornissa olikaan...joka oli valovuosia edellä eeppisyydessään. All the pwetty lights mah gawd!





Lopuksi vielä yliannostut nössö-söpöyttä ja vaaleanpunaista väriä Hello Kittyn reviirillä, vähän sielua kormittavaa roskaruokaa ja illan kruunasi Valo-show paraati. Noloa, ehkä, mutta en kadu tai häpeä, rakastin tätä koko hulabaloota. Juustoista, kyllä, mutta hitto kun juusto on joskus niin hyvää! 
Yksi ihanimmista asioista oli myös se, millaista puiston henkilökunta oli. Kävijäkuntakin oli asiallista ja kohteliasta, mutta ihaninta oli nähdä aina silmäkulmasta kuinka siivooja, lipunmyyjä tai laitteen avustaja vilkutti tai heitti ylävitosta pikkumuksujen kanssa.
En kyllä nähnyt yhtään itkuista, valittavaa tai parkuvaa tenavaa koko päivän aikana. Ottaen huomioon puiston koon tämä on aikamoinen saavutus.


Nyt lihakset kaipaavat lämpöä ja lepoa.
Parhaat synttärit ikinä
Terveisin Karkki 7v.









1 kommentti:

  1. Näyttää, ja kuulosti, siistiltä paikalta. Eeppinen synttäripäivä siis =)

    VastaaPoista